perjantai 29. elokuuta 2008

Syyssiivousta ja sisustusvimma



Roinaa ja lelua, roskaa ja tilpehööriä. Niitä kaikkia löysin olohuoneen arkkupöydän sisuksista kun illanratoksi päätin siivota sen. Iso laatikollinen pikkusälää lähti kirpparilaatikkoon, toinen samanlainen kerhoon vietäväksi.
Mistä tämä kaikki tulee?
Leluja pursuu joka nurkassa ja laatikossa, tarvittaisiin kokonainen huone niitä varten.


Onneksi nyt on iso osa leluista jo omissa laatikoissaan. Ostin vielä lastenhuoneeseen lisää bokseja joihin saan molempien tyttöjen omat tavarat.

Asunnon ilme muuttuu muutenkin nyt kun ostimme uuden sohvan. Edelliselle kävi hassusti kun kisut häälahjaksi siihen pissasi. On tuo vanhakin periaatteessa kunnossa, siihen pitää vaan tehdä uusi istuintyyny, mutta koska kotivakuutus korvasi sohvan, ajattelimme ostaa kokonaan uuden.

Tuo siis poistuu meiltä nyt ja tilalle tulee ikeasta ostettu Kramfors-sohva.


Tummanharmaana tietenkin, lasten takia. Myöhemmin hankitaan varmaankin rahi ja toisen värinen sohvan päällinen. kätevää kun ilmettä voi muuttaa vain vaihtamalla sohvan väriä.
Olen muutenkin iloinen uudesta sohvasta, suuren suuri divaanisohva oli ehkä virheostos, uusi sohva on lähes metrin lyhyempi kuin vanha, eli tilaa jää enemmän.
No, tekemällä oppii.

Laittelen kuvia olohuoneen muodonmuutoksesta kun saan sen ensin sen verta siistiksi että kehtaan ottaa kuvia.

Nyt taidan lähteä juomaan yhden rentouttavan viinilasillisen ennen isukin kotiintuloa.

Ja tietty siivoamaan sen olohuoneen.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Tehdään Pikku Myy!


Eilinen ilta meni kokonaan leipoessa. Vaniljatankoja siskolle, kahvi-suklaakakkua anopille, pipareita esikon kanssa. Ja tietenkin se kakku. Viime vuonna oli barbapapa, tänä vuonna Muumit on olleet in, eli Pikku Myy siis!

Hauskaa oli puuhastella, vaikka kakun tekoon menikin sitten.. No, melko monta tuntia. Ensi kertaa askartelin marsipaanin kanssa, mutta lopputulos miellytti kyllä :)

Tämän päivän juhlatkin sujui mukavasti, vaikka nukkumatti saapuikin vasta 4 aamulla. Isompi sai lahjaksi mm. lasten digikameran(!) (Ei meillä vaan sellaisia ollut kun oltiin 3vee..) ja sillä ollaan nyt ilta kuvailtu.

Seuraa huikea kuvashow todisteena siitä että Saarus on leiponut :D




Ensin leikattiin ja kasattiin kolmen levyllisen verran kakkupohjaa oikeaan muotoon..







Sitten väliin täytteet ja kerma päälle. (kuvassa isukin kädet, pitää antaa sillekin pikkasen kunniaa, kovin oli avulias vaikka olikin laivamatkan jälkeisissä oloissa)







Mekko päälle...









...Kasvoille "iho"...












..hiukset ja nuttura ojennukseen..








Nenä, silmät ja suu paikoilleen niin siinähän se jo on, Pikku Myy!


Kakku maistui, sitä tosin on kaapissa vielä reilusti yli puolet... Rääpijäisiin saa tulla.

perjantai 22. elokuuta 2008

Yksin kotona kaksin

Isompi on "ummalassa" eli mun vanhemmilla yötä, isi lähti laivalle kavereiden kanssa joten mä olen yksin kotona pikkuisen kanssa.

Pitäisi siivota ja leipoa sunnuntaita varten, mutta juuri nyt kaikki muu tuntuu paljon houkuttelevammalta. Kuinka yllättävää. Mutta kyllähän se vähän laskee motivaatiota kun joka suunnassa minne katseen kääntää näkyy jotain sotkua, en osaa aloittaa.

Kaiken lisäksi siivoan kaikkein mieluiten yöllä. Kerrostalossa asuttaessa tämä on tosin pienen pieni ongelma.

Hirveän hiljaista täällä kotona. Ja hassua että on ikävä isompaa vaikka usein onkin sellainen olo että helposti voisin viedä sen hoitoon vaikka vuodeksi. ;)

Isommalla oli tosiaan eilen synttärit. Niitä juhlittiin koko päivä hatut päässä. Pienempi täytti eilen 7kk joten sai sekin oman hattunsa.


Aamusta iltaan mussutettiin muffinssia ja keksiä, isompi pysyi tasaisessa sokerihuppelissa koko päivän. Onneksi anoppi haki sitä hetkeksi kaupungille, alkoi multa jo tekemiset loppumaan.



Kaikenkaikkiaan oli mukava päivä, vaikka isukki olikin töissä.

Selvisin minäkin ilman suurempia tunteenpurkauksia, vaikka luulinkin pillitäväni koko päivän koska olen ollut niin herkkis muutaman päivän.

Nyt painelen noiden sotkujen kimppuun ja meinaan selättää kaikki villakoirat mitä löydän.

tiistai 19. elokuuta 2008

Kolme vuotta äitinä


Onko siitä jo tosiaankin kolme vuotta kun isompi saapui kovalla metelillä maailmaan ja muutti kertaheitolla meidät kaksi perheeksi?

Ylihuomenna isompi täyttää siis kolme vuotta. Kolmevuotias osaa jo pukea itse, ainakin melkein, osaa syödä itse, kertoo mahtavia juttuja ja on jo niin iso! Pienestä avuttomasta tuhisevasta kääröstä on tullut kaunis ja kovapäinen iso tyttö.

Maailmassa on niin paljon nähtävää että kolmevuotias ei enää äitiä tai isiä tarvitsekaan. Kolmevuotiaalla on täysi työ kaivaa hiekkaa, poimia kukkasia ja tutkia, tutkia, tutkia. Pienen pienistä asioista syntyy suuren suuri riemu ja voi kuinka olenkaan siitä kiitollinen. Kolmevuotias kädestä pitäen opettaa meille kuinka maailma on ihmeellinen paikka!
Älkää kävelkö laput silmillä äiti ja isi, katsokaa! Katsokaa kuinka puu heiluu, katsokaa, tuolla on leppäkerttu! Muurahainen! Oi, äiti katso, tuolla menee iso iso auto!

Kolmevuotias on jo iso tyttö. Kerhopäivinä puetaan reippaasti ja laitetaan reppu selkään. Minä katson ikkunasta kun isi ja tytär kävelevät käsi kädessä kerhoon. Pakahdun rakkaudesta ja ylpeydestä, voin laskea irti, muutamaksi tunniksi, kyllä iso tyttö jo pärjää.

Samaistun täysillä nyt tv:ssä pyörineeseen mainokseen jossa vanhemmat vievät poikaansa kouluun ja äidillä on lähes suru puserossa. Sitten poika soittaakin ja sanoo että "kyllä minä äiti pärjään" johon äiti vastaa että "niin minäkin".

Niin tyttöseni, sinä kasvat etkä tarvitse minua enää joka hetki, pärjäät jo monissa asioissa. Minäkin pärjään kyllä, vaikka salaa toivonkin että saisin pitää sinut sylissäni aina, hengittää pienen lapsen tuoksuasi. Rutistaa sinut taskuuni.

Ylihuomenna sitten. Äiti tekee sinulle kakun ja saat ihan itse päättää mitä haluat tehdä. Minä haen sinulle vaikka kuun taivaalta jos niin tahdot. Kallisarvoinen aarteeni. Kolmevuotias.

maanantai 18. elokuuta 2008

Tänään on juuri oikea aika...

...muurahaisen lentää kuuhun.
Ja tehdä siellä sellainen taika,
että namusia lentää suuhun!

Voi kuinka tekisi terää tuollainen taika! Äiti tarvitsee sokeria, äkkiä sitä antakaa! Kassikaupalla kotiin kantakaa!

Vanhojen muisteloissa elelen iltaa. Katson kuvia ja itken ja nauran. Karkki auttaa molempiin.

Seinän takaa kuuluu tukkoisen nenän tuhinaa, isompi on flunssassa. Pienempi pyörii ja ähisee selän takana meidän sängyssä. Levotonta on ollut uni nyt jo monen monta päivää.

Tänään oli silti hyvä päivä. Kohtahan se jo kääntyykin kello seuraavaan. Aika juoksee, onneksi mun ei tarvitse.

Tervetuloa blogiini siis. Kunhan aikaa taas on, päästän teidät kurkkaamaan pienen perheemme historiaan.

nyt syvä kumarrus, huokaus ja hyvää yötä.